Agility
Teksti: Hertta Pesonen
Agility on kasvattanut suosiotaan kiharakarvaisten noutajien parissa viime vuosina. Tämän vauhdikkaan esteratakilpailun tavoitteena on ohjata koira erilaisista esteistä koostuvan radan läpi virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti.
Agilityssä on kahdenlaisia ratatyyppejä: agilityrata ja hyppyrata. Hyppyrata eroaa agilityradasta siten, että se ei sisällä lainkaan kontaktiesteitä (puomi, A-este ja keinu). Agility- tai hyppyradan pituus voi olla 100-220m ja esteiden määrä vaihtelee 15-22 välillä riippuen tasoluokasta.
Uusina lajeina mukaan on tullut ns. pelilajit eli gamblers ja snooker, joissa esteosaamisen lisäksi vaaditaan myös ohjaajan strategisia taitoja. Perinteisessä agilityssä tuomari on suunnitellut radan suoritettavaksi tismalleen numerojärjestyksessä, kun taas pelilajeissa tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä oman suunnitelman mukaisesti ja vain tietyt osat kilpailuradasta suoritetaan tuomarin ennalta määrittelemällä tavalla.
Matalan kynnyksen harrastuslaji
Agilityn harrastamisen voi aloittaa kiharakarvaisen noutajan kanssa hyvin matalalla kynnyksellä. Hyödyllisiä taitoja ovat paikallaan pysyminen ja luoksetulo, jotka ovat lajin harjoittelun perusta. Osaava kouluttaja osaa muokata treenit jokaisen koirakon oman tason mukaan.
Tärkeintä ei ole nostaa hyppyesteiden rimoja heti mahdollisimman korkealle, vaan ensin kouluttaa koiralle monipuolisesti eri taitoja matalien rimojen avulla. Erityisen tärkeää maltilla eteneminen on etenkin kontaktiesteiden kanssa. Kokemattomalle koiralle ne voivat muodostua jopa turvallisuusriskiksi, mikäli pohjataitoja ei ole harjoiteltu. Agilityssä menestyminen vaatii ennen kaikkea saumatonta yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta myös hyvää fyysistä kuntoa ja toimintakykyä, sekä yhteiskuntakelpoisuutta.
Kilpailuissa virhepisteet ratkaisevat
Kilpailemisen voi aloittaa virallisissa kisoissa aikaisintaan koiran ollessa 18 kuukauden ja 1 päivän ikäinen. Agilityssä kisataan viidessä eri kokoluokassa. Suurena rotuna kiharakarvaiset noutajat kisaavat aina maksi-luokassa, mutta jokainen koira tulee joka tapauksessa mittauttaa virallisesti ennen kisaamisen aloittamista.
Kisaaminen aloitetaan aina ykkösluokasta ja edetään siitä kakkosluokan kautta jopa aina kolmosluokkaan asti. Tasoluokissa edetessä myös ratojen vaikeustaso nousee ja nopeusvaatimus kasvaa. Koiran kilpailusijoitukseen vaikuttaa ensisijaisesti mahdolliset virhepisteet (riman pudotus, kieltovirhe, kontaktivirhe jne.). Määrittävänä tekijänä sijoituksissa on myös radalla kulunut aika ja mikäli tuomarin asettama ihanneaka ylittyy, tulee myös siitä virhepisteitä.
Menestymällä kolmosluokassa koiralla on mahdollisuus saada erilliset agility-, ja hyppyvalion arvot, mikäli se saavuttaa kummastakin ratatyypistä 3 sertiä. Valion arvoihin vaaditaan myös näyttelyistä vähintään laatuarvostelu hyvä (H).
Tärkeintä on hauskanpito
Kiharakarvaisen noutajan kanssa agilityä harrastaessa on hyvä pitää mielessä kiharan tietty omapäisyys ja itsenäisyys. Motivoimiseen ja palkkaukseen kannattaa ehdottomasti panostaa. Se, mistä kukakin koira parhaiten palkkautuu, on yksilöllistä. Varmaa on kuitenkin se, että oma innostus ja ilo tarttuu myös koiran tekemiseen. Agilityssä tärkeitä onkin yhteinen hauskanpito oman koiran kanssa, oli tavoite sitten kilpaileminen tai kiharainen hauskanpito.
Kiharakarvaisia noutajia on nähty kisaamassa menestyksekkäästi korkeimmassa kolmosluokassa. Agilityn SM-kisoissa vuonna 2022 nähtiin jopa kaksi kiharaa yksilökilpailussa. Kihara on myös onnistunut saamaan kilpailuvoiton myötä agilitysertin. Näin ollen voidaankin siis todeta, että kiharasta on vaikka mihin, myös agilityssä!
