Rotu
Teksti: Tiina Illukka
Kiharakarvainen noutaja on vanhimpia noutajarotujamme. Se tunnettiin kotimaassaan Englannissa jo 1800-luvulla. Vertaillessamme tuon ajan koiria valokuvista voimme todeta, että rotutyyppi on pysynyt hyvin samanlaisena nykypäiviin saakka.
Kihara on suurikokoisin noutaja, uroksen säkäkorkeus on rotumääritelmän ihanteen mukaan 69 cm ja nartun 64 cm. Kiharauros on voimakas ja vankkarakenteinen koira, joka saattaa painaa yli 50 kg. Kiharakarvaisia noutajia on kahta väriä: mustia ja ruskeita.
Ulkonäkö
Kiharakarvaisen noutajan erikoisin tunnusmerkki on sen pienikiharainen turkki. Raajoissa karva on suorempaa ja päässä täysin sileä. Turkki vaatii vähän, mutta säännöllistä huoltoa. Karva vaihtuu kahdesti vuodessa kuten muillakin noutajilla.
Kiharan häntä on tyvestään paksu ja vahva. Häntä trimmataan kärkeä kohti tasaisesti kapenevaksi. Myös korvista on syytä säännöllisesti saksia pitkiksi kasvavat karvat pois, jotta koiran tyylikkyys säilyy.
Toinen rotuun oleellisesti liittyvä on pää. Kiharalla ei saa olla jyrkkää otsapengertä. Sillä on tiiviit ja kuivat huulet ja pään linjat ovat kiilamaiset sekä päältä että sivusta katsottuna. Kallo on litteä.
Kuono-osa on voimakas, pieni aateliskyömy sivusta katsottuna on hyväksytty ja toivottukin.
Mustan koiran silmät toivotaan tummanruskeiksi, ruskealla on vaaleampi silmien väri.
Luusto ja raajat ovat vahvat. Runko on melko lyhyt, ei kuitenkaan neliömäinen. Vatsalinjan tulee olla suora, ei ylös kuroutuva.