PRA cord1

Mikä on PRA?

Progressiivinen verkkokalvon surkastuminen (PRA) on ryhmä perinnöllisiä verkkokalvosairauksia, jotka johtavat sokeuteen ja se on yksi eniten tutkituista koirien perinnöllisistä sairauksista. PRA aiheutuu mutaatioista, jotka vaikuttavat verkkokalvon valoherkkiin soluihin (fotoreseptoreihin). Nämä solut vastaavat valon muuttamisesta aivojen käsiteltäväksi sähköisiksi signaaleiksi. Verkkokalvolla on kahta fotoreseptorityyppiä: sauvasolut (cone), jotka auttavat hämäränäkössä,ja tappisolut (rod), jotka vastaavat terävästä ja värinäöstä kirkkaassa valossa. PRA:ssa mutaatiot aiheuttavat näiden fotoreseptoreiden rappeutumista, erityisesti sauvojen ja tappisolujen, mikä johtaa sokeuteen.

CORD-1 PRA on erityinen PRA:n muoto, jota kutsutaan myös nimillä kuten crd4, RPGRIP1-CRD tai yksinkertaisesti cord1. Se vaikuttaa ensisijaisesti tappisoluihin ja myöhemmin myös sauvasolut alkavat rappeutua. Yksi keskeinen piirre cord1-PRA:ssa on sen vaihtelevuus – RPGRIP1-geenin mutaatiot, joita alun perin pidettiin taudin pääasiallisena syynä, eivät aina ennusta PRA:n alkamisikää tai vakavuutta koirilla. Jotkut RPGRIP1-mutaation suhteen hoomotsygoottiset (kaksi mutaoitunutta geeenikopiota) koirat eivät koskaan kehitä PRA:ta tai saattavat saada sen paljon myöhemmällä iällä, erityisesti tietyillä roduilla.

Historia ja löydökset

Vuonna 2006 tutkijat, Dr. Cathryn Mellershin johdolla, löysivät RPGRIP1-geenin mutaation pitkäkarvaisilta kääpiömäyräkoirilta (MLHD), joka oli yhteydessä PRA:han. Tämä löytö johti geenitestien kehittämiseen kyseiselle mutaatiolle. Kuitenkin myöhemmät tutkimukset osoittivat, että kaikki RPGRIP1-mutaatiota kantavat koirat eivät kehittäneet PRA:ta, ja joillain koirilla oli erilaisia taudin vakavuuksia tai alkamisiän eroja. Tämä herätti kysymyksiä siitä vaikuttavatko muut perinnölliset tekijät taudin kehittymiseen.

Lisätutkimukset (2016-nykyhetki)

Vuonna 2016 tutkijat löysivät toisen geenimutaation, MAP9, joka yhdessä RPGRIP1-mutaation kanssa oli voimakkaasti yhteydessä varhaiseen ja vakavaan PRA:han mäyräkoirilla. Koirilla, joilla ei ollut MAP9-mutaatiota, mutta kaksi kopiota RPGRIP1-geenimutaatiosta, oireet olivat vähemmän vakavia ja PRA kehittyi usein vasta kuuden vuoden iän jälkeen. Viime aikoina on tunnistettu myös kolmas geneettinen tekijä, L3-variantti, joka vaikuttaa vakavan PRA:n kehittymiseen silloin kun se esiintyy yhdessä RPGRIP1- ja MAP9-mutaatioiden kanssa.

Cord1-PRA:n geneettinen testaus

Tällä hetkellä on olemassa geenitestejä RPGRIP1-mutaatiolle, jonka edelleen ajatellan olevan merkittävä tekijä cord1-PRA:ssa. Kuitenkin MAP9-mutaation ja L3-variantin testit eivät ole vielä kaupallisesti saatavilla. Cord1-PRA on monimutkainen sairaus, jossa on merkittävää vaihtelua. Vaikka RPGRIP1-mutaatiolla on keskeinen rooli, myös muut geneettiset tekijät (MAP9 ja L3) vaikuttavat taudin puhkeamiseen ja vakavuuteen.

Lähde: https://mydogdna.com/blogs/news/the-saga-of-cord1-pra-testing-in-dogs

Cord1-PRA Kiharoilla

Professori Hannes Lohen johtama koirien geenitutkimusryhmä Helsingin Yliopistossa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa on selvittänyt kiharakarvaisilla noutajilla PRA:ta aiheuttavan geenivirheen. Ryhmän tutkimusten perusteella kiharakarvaisilla noutajilla esiintyy CORD1-tyypin PRA:ta aiheuttava RPGRIP1-geenin geenivirhe.

PRA periytyy resessiivisesti eli perimältään sairas yksilö on saanut geenivirheen molemmilta vanhemmiltaan. Kiharakerho suosittelee edelleen jalostuskoirien geenitestaamista, mikäli niiden perimää ei tunneta sukutaulun perusteella. Viimeisimpien tutkimustulosten mukaan RPGRIP1-geenivirhettä esiintyy suhteellisen yleisenä useilla eri koiraroduilla (Donner et al 2023). Ottaen tämä huomioon ja se, että kyseessä oli niin sanottu alhaisen penetranssin geeni. Kiharakarvaisten noutajien monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja terveyden turvaamiseksi kantajia ja geneettisesti sairaita ei pidä sulkea pois jalostuksesta.

Testattujen koirien omistajien toivotaan ilmoittavan koiransa tulokset liitteenä olevaan tietokantaan, jotta tieto on myös muiden rodun harrastajien käytettävissä. Tietokannassa on suomalaiskoirien lisäksi tuloksia Saksasta, Australiasta, Hollannista, Venäjältä sekä Liettuasta.

PRA-cord1-testin saa osana laajaa geenipaneelia ja monimuotoisuutta tutkivaa MyDogDNA-testiä. Muita vaihtoehtoja ovat VetGen, Movet ja Laboklin(Labogen). MyDogDNA, Movet ja Laboklin ovat Suomen Kennelliiton yhteistyölaboratorioita.