MAHALAUKUNKIERTYMÄ

“Mahalaukun kiertyminen on enimmäkseen isokokoisten syvärintaisten koirien tyyppisairaus ja valitettavan yleinen siten myös kiharoilla. Tila kehittyy nopeasti, on äärimmäisen kivulias ja johtaa hoitamattomana nopeasti koiran kuolemiseen” -Tiina Illukka

Mahalaukun kiertymä yhdistetään lähinnä suurten koirien rakenteelliseksi ongelmaksi ja sitä ei useinkaan ymmärretä tarkastella perinnölliseltä kannalta. On todisteita, että koirat joiden lähisukulainen on kärsinyt torsiosta, ovat korkeammassa riskissä itse. Tästä syystä ja jäsenistön aloitteesta Kiharakerhon jalostustoimikunta on tehnyt aiheeseen liittyvän kyselytutkimuksen ja aloittaa koirien kartoittamisen. Tarkoituksena on jatkaa Karleen Swarztrauberin muutaman vuoden takaista kyselytutkimusta (kts. Lähteet), nostaa tietoisuutta asiasta ja tarjota omistajille tietoa, jotta kohonneen riskin koiria voidaan seurata tarkemmin.

KYSELY MAHALAUKUNKIERTYMÄSTÄ.                                      
Kyselyyn voi vastata kaikki jotka omistavat, ovat omistaneet tai tuntevat, ovat tunteneet kiharan, joka on joko kärsinyt tai menehtynyt mahalaukunkiertymään. Kyselyyn kannustetaan osallistumaan, vaikkei aivan kaikkiin kysymyksiin tietäisi vastausta.

Kasvattajat ja kaikki kiinnostuneet voivat pyynnöstä tilata listan osoitteesta: jalostus@kiharakerho.net

TAUSTAA

Mahalaukun kiertymä, GDV (Gastric Dilated Volvulus) kutsutaan myös englanniksi sanalla “bloat” tai “torsion”, on sitä kun koiran vatsa täyttyy kaasulla, ruoalla tai nesteellä ja kiertyy sen jälkeen itseensä ympäri sulkien tiet mahalaukusta ruokatorveen ja suolistoon, sulkien myös verisuonet, jotka kuljettavat happea mahakudokselle. Torsio kehittyy ilman varoitusta ja voi edetä nopeasti. Pelkästään vatsan turvotusta kutsutaan laajentumiseksi. Kun vatsa kiertyy itsestään, sitä kutsutaan torsioksi, josta seuraa mahalaukun, pernan ja suoliston kudosten tuhoutuminen nopeasti.

Keskimäärin 25 % suurten ja jättiläisrotujen koirista kokevat torison, olettaen, että niiden keskimääräinen elinikä on 10 vuotta. Näistä kolmasosa kuolee. Kiertymän aiheuttajia on yritetty ratkoa monien vuosien ajan ja aiheuttajista on paljon tarinoita. Tämän hetkisen tieteeseen pohjautuvan tiedon valossa koiran rakenteen lisäksi ensimmäisen asteen sukulaisuus (vanhempi, sisarus, jälkeläinen) torsiokoiraan on riskitekijä. Myöskin ruuat, jotka sisältävät paljon rasvaa tai soijaa nostavat riskiä. Ruuan koostumuksen lisäksi ruokailujen määrällä per päivä ja ruokailunopeudella on merkitystä, yhden kerran aterioivien ja nopeiden syöjien riskin ollessa suurempi kuin useamman kerran ja hitaasti syövien. Myös stressillä, hyperaktiivisuudella ja ahdistuneisuudella on havaittu olevan riskivaikutus.

Torsiotapausten määrä on hyvin erilainen eri roduilla. Melkein puolet tanskandogeista kokevat sen elämänsä aikana. Tätä äärimmäisen suurta riskiä ei kuitenkaan esiinny vastaavilla jättilaisroduilla Irlanninsusikoirilla, Bernhardinkoirilla ja Newfoundlandin koirilla. Tutkimukset osoittavatkin, että torsiotapausten määrä vaihtelee valtavasti isojen ja jättilaisrotujen välillä.

Kiharakarvaisten noutajien elinikäriskistä torsion suhteen ei ole tietoa. Karleen Swarztrauber teki muutama vuosi sitten kansainvälisen kyselytutkimuksen, josta tehtyyn alkuperäiseen artikkeliin löytyy linkki tämän osion lopusta. Enemmistö kyselyyn osallistuneista koirista (54/127) olivat suomalaista taustaa olevia koiria. Kyselytutkimuksen loppupäätelmä oli tiivistetysti seuraava:

Tulokset olivat hyvin samansuuntaisia kuin aiemmassa, monia rotuja koskevassa Glickman, 2000 et al. tutkimuksessa, mikä kertoo tämän tutkimuksen olevan koirien vähäisestä määrästä huolimatta validi. Kiharoiden kyselytutkimuksen perusteella koirien elinikäinen torsioriski on vain 7 %. Tämä tulos on paljon alhaisempi kuin muilla kooltaan vastaavilla roduilla, joka on noin 23 %. Kuolinodote 34 % oli samaa luokkaa kuin laajemmassa tutkimuksessa (29 %). Molempien aineistojen perusteella näyttäisi, että torsiota esiintyy enemmän uroksilla kuin naarailla, mutta ero ei ole statistisesti merkittävä. Statistisesti merkittävää oli kuitenkin suurempi torsioriski, mikäli ensimmäisen asteen sukulaisella oli ollut toriso.

ELÄVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ

“Ruokinta viipyi ehkä tavallista myöhemmäksi, annoin tavallista kuivamuonaa seitsemän maissa. Ainoa ero oli, että annoin sen täysin kuivana, kun yleensä lisään siihen hiukan haaleaa vettä. Teddy kävi ilmeisesti sen jälkeen juomassa vettä järvestä. Kun aloimme itse asettua syömään päivällistä, huomasimme, ettei Teddy ollut näkösällä. Kun sitä huudeltiin, niin se tuli hiljalleen köpötellen sisälle, kuolaten ja yrittäen oksentaa ja oli kovin sairaan näköinen. Hälytyskellot soivat! [--]

Mahalaukun kiertymä on todella kiharan omistajan painajainen. Ennakoivia oireita ei välttämättä ole. Taudin syntymekanismia ei tunneta, mutta jonkinlainen stressi löytyy usein taustalta. Näin varmaan Teddynkin tapauksessa, matkustaminen, yöpyminen vieraissa paikoissa, kiharaleiri ja juoksunartut siellä yms. Teddy on kyllä harvinaisen rauhallinen ja kokenut matkustaja, onhan se reissannut mm Cruft’siin kahdesti vieraitten ihmisten kanssa autokyydillä. Tosin omassa mielessäni tämä torsiovaara on aina jossain mielen syövereissä kummitellut. [--] Yleisyydestä voin sanoa, että enemmän kasvateissani ollut torsioita kuin esim. epileptikkoja. Tapauksista kuulee huolestuttavan usein myös kansainvälisillä kiharafoorumeilla Facebookissa ja monet niistä eivät ole päättyneet onnellisesti.”

Lähteet:

https://www.akc.org/expert-advice/health/bloat-in-dogs/

Karleen Swarztrauberin (MD, MPH) alkuperäinen englanninkielinen teksti: Estimated Lifetime Prevalence Of Bloat In Curly-Coated Retrievers Using International Survey Data Of Owners. Curly Commentator, 2023. https://www.ccrca.org/downloads/Bloatarticle.pdf

Incidence of and breed-related risk factors for gastric dilatation-volvulus in dogs. Lawrence T. Glickman, VMD, DPH et al. JAVMA 216(1) 2000.

Mahalaukun kiertyminen – kiharan omistajan painajainen. Kasvattaja, ELL, Tiina Illukka, Kihara 4/2023