Mitä on epilepsia?
Teksti: Maija Päivärinta (Kihara-lehti 1/2006)
Koiran sairastuminen epilepsiaan muuttaa arkielämää. Päivittäiset rutiinit on hyvä luoda niin, että koira saa lääkityksen suunnilleen samaan aikaan joka päivä. Koira saattaa saada kohtauksen tietynlaisen ärsykkeen seurauksena, esimerkiksi tavallista stressaavampi päivä voi laukaista sen. Silloin koiran harrastuksia joudutaan karsimaan sairauden vuoksi. "Toisaalta tiedän monia epileptisiä kiharoita, jotka kilpailevat sairaudestaan huolimatta menestyksekkäästi niin tottelevaisuudessa, agilityssä kuin metsästyskokeissakin", lohduttaa Milan Hess.
Epilepsiakohtaus johtuu aivoissa tapahtuvasta hermosolujen hallitsemattomasta purkauksesta, mikä aiheuttaa koirassa tajunnan häiriöitä, liike-, tunto- tai psyykkisenä ilmiönä ilmenevän tahdosta riippumattoman yhtäkkisen oireen. Epilepsia puolestaan tarkoittaa toistuvia purkauksellisia toimintahäiriöitä.
Idiopaattista eli itsesyntyistä, aitoa epilepsiaa tavataan useissa eri koiraroduissa, niin myös kiharakarvaisella noutajalla. Epilepsiaa arvellaan esiintyvät noin 0,5-1 prosentilla koirista. Joissakin koirapopulaatioissa esiintyminen on selvästi suurempaa, jopa yli 10 prosenttia koirista on saanut epileptisiä kohtauksia. Epilepsiatapauksia esiintyy kiharoissa kaikkialla maailmassa. Suomessa tietoon tulee 1-3 uutta tapausta vuosittain.
"Ensimmäiset kohtaukset idiopaattisessa epilepsiassa tulevat normaalisti koiran ollessa 1-5 vuoden ikäinen", kertoo eläinlääkäri Milan Hess, joka on itsekin omistanut epilepsiaa sairastaneen kiharakarvaisen noutajan. "Idiopaattisen epilepsian puhkeaminen kiharoilla vaihtelee, samoin kuin kohtausten tyyppi ja sairauden eteneminen. Joillakin koirilla on yleistyneitä kohtauksia, joissa koira on tajuton ja sen koko vartalo kouristelee muutamasta sekunnista minuutteihin vaihtelevan ajan. Joillain koirilla taas kohtauksen oireet ovat pieniä, niillä saattaa olla nopeaa värinää korvassa, leukojen louskutusta tai silmien räpyttämistä", kuvailee Milan Hess sairauden monimuotoisuutta. "Useimmilla tuntemistani epileptikkokiharoista, joilla on yleistyneitä kohtauksia, ne kestävät minuutin tai enemmän, ja yleensä kohtausten kurissa pitämiseen tarvitaan lääkitystä."
Periytymistä ei vielä tunneta
Epilepsiaa aiheuttavaa geeniä tai geenejä ei ole pystytty selvittämään lukuun ottamatta karkeakarvaisilta mäyräkoirilta ja basset houndeilta selvitettyä mutaatiota, joka aiheuttaa harvinaisen, ihmisten Laforan tautia muistuttavan epilepsiamuodon. Eri tutkimuksissa eri roduilla on ehdotettu erilaisia periytymismalleja epilepsiaan. Ihmisen idiopaattisista epilepsioista suurin osa periytyy kvantitatiivisesti, eli niiden syntyyn vaikuttaa ympäristön lisäksi useampi sellainen geeni, jossa esiintyvä virhe ei yksin saa sairautta puhkeamaan. Yhden geeniparin virheestä johtuvia epilepsioita on löydetty yhteensä kymmenkunta erilaista. Hiiriltä taas tunnetaan jo ainakin parikymmentä yhden lokuksen perusteella määräytyvää epilepsiaa.
Usein epilepsian periytymisestä puhuttaessa viitataan niin sanottuun kynnysarvoon, mikä tarkoittaa, että perinnöllistä on ennemminkin alttius sairaudelle kuin itse sairaus. Kynnysarvo-ominaisuuksilla on tyypillisesti vain kaksi vaihtoehtoa: ne joko ovat yksilön ilmiasussa tai eivät ole. Sairastumiseen vaikuttavat tekijät toimivat kuitenkin kuten kvantitatiivisilla ominaisuuksilla eli alttiuden jakauma on jatkuva, vaikka ulkoisesti ominaisuus ilmenee luokittaisesti. Yksilö sairastuu, kun alttius saavuttaa tietyn tason eli kynnyksen. Epilepsiaa sairastavan yksilön lähisukulaisilla voidaan myös ajatella olevan muuta populaatiota suurempi todennäköisyys sairastua. "Yksilöitä ei voida jakaa genotyypiltään yksiselitteisesti terveisiin ja sairaisiin, vaan kaikki koirat ovat tietyssä määrin alttiita kohtauksille sopivissa olosuhteissa. Yksilökohtaisen kynnyksen uskotaan määräytyvän kvantitatiivisesti ja koostuvan hermojen kiihtyvyyttä säätelevistä tekijöistä solukalvoilla, välittäjäaineissa ja hermojen tukikudoksessa", selvittää Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitoksella pro gradu -työtään suomenpystykorvien epilepsiasta tekevä Hanna Bragge.
Perintötekijöiden merkitys koirien epilepsiassa on vasta avautumassa. Koirien ja ihmisten epilepsiassa on paljon yhteneväisyyksiä ja voidaan olettaa, että myös geneettisten tekijöiden osuus on samansuuntainen. Epilepsian periytymistavoista jalostuksellisesti mielenkiintoisimpia ovat kvantitatiivisen ominaisuuden tavoin muodostuva kynnysmalli sekä yksinkertainen periytymismalli. "Kirjallisuuden perusteella koirien idiopaattinen epilepsia näyttäisi tavallisimmin periytyvän kvantitatiivisesti, mutta rotujen välillä esiintyy eroja, jotka saattavat johtua eri roduissa esiintyvien epilepsioiden erilaisista genotyypeistä. Ennen kuin eri rotujen epilepsioiden periytymismekanismeista tai -asteista on saatu tarkempaa tietoa, on jalostuksessa edelleen järkevintä noudattaa vanhaa neuvoa: kohtauksia saaneet ja sairaita jälkeläisiä tuottaneet yksilöt tulisi jättää käyttämättä. Mikäli populaatiokoko sen mahdollistaa, voidaan harkita myös kohtauksia saaneiden yksilöiden muiden lähisukulaisten jalostuskäytön rajoittamista", linjaa Hanna Bragge.
Milan Hess ja Hanna Bragge muistuttavat molemmat, että yhteistyö auttaa epilepsian vastustamisessa. Mitä avoimemmin sairaudesta puhutaan, sitä helpompaa sen välttäminen on jalostusyhdistelmiä suunniteltaessa.
Epilepsia Suomen kiharoissa
Jalostustoimikunnan tiedossa on tällä hetkellä 28 suomalaista tai Suomessa kasvatettua kiharakarvaista noutajaa, joilla on esiintynyt epilepsiaan viittaavia kohtauksia. Viisi koirista on jouduttu lopettamaan epilepsian vuoksi. Kaikkien lopetettujen koirien epilepsia puhkesi nuorena, koirien ollessa noin 1-2-vuoden ikäisiä. Muutamat koirat elivät vanhoiksi tai elävät edelleen suhteellisen normaalia elämää lääkityksen turvin, ja muutamilla oireet olivat tai ovat niin lieviä ja kohtaukset harvinaisia, ettei niille ole edes kokeiltu lääkitystä. Osasta koirista ei ole saatu tarkempia tietoja kohtausten alkamisajankohdasta, lääkityksestä eikä muistakaan yksityiskohdista.
Jalostustoimikunta lähetti helmikuun alussa sähköpostitse epilepsiakyselyn yhteensä 14 eri kennelille, jotka ovat kasvattaneet kiharakarvaisia noutajia. Kasvattajia pyydettiin listaamaan heidän tiedossaan olevat omat kasvatit, jotka ovat saaneet epileptisiä kohtauksia sekä kertomaan koiran ikä ensimmäisen kohtauksen aikana, kuvailemaan kohtauksia sekä antamaan lisätietoja mahdollisesta lääkityksestä. Kyselyyn vastasi 12 eri kasvattajaa. Kolme kasvattajaa on säästynyt epileptisiltä kasvateilta, mutta heillä kaikilla on ollut vain 1-3 pentuetta.
On oletettavaa, että kaikki suomalaiset epileptiset kiharat eivät ole jalostustoimikunnan tiedossa vaan varsinkin 1970- ja 80-luvuilla syntyneiden koirien tiedot ovat vajaat. Vanhimmat tässä kyselyssä ilmi tulleet koirat olivat syntyneet vuonna 1982, nuorimmat 2004.